LOPETUS VAIKO ERITTÄIN PITKÄ LOMA

Jotkut teistä ovat varmaankin jo huomannut, ettei täällä suunnalla ole oikein eloa. En ole edes tahtonut avata bloggeria, alkaa rustaamaan postausta, enkä ottamaan kameralla edes kuvia. Mitä on tapahtunut? Yksinkertaisesti, ei mitään. On ollut niin rentouttavaa kun on saanut sulkea blogin hetkeksi mielestä ja arjesta. Toivottavasti ette ole pahastuneet tästä, etten ole edes ilmoittanut mitään, kadonnut vain mutta pitänyt kuitenkin Instagramia tiiviisti ajantasalla. En ole ajatellut lopettavani, sillä tykkään aidosti kirjoittaa ja ottaa kuvia, kunhan löytäisin vain motiivin, joka säilyisi pidempään kuin muutaman viikon. Nykyään kun omistan älyllisen puhelimen, on järjestelmäkamera jäänyt pölyyntymään kaapin nurkkaan. Niin ne ajat vaan muuttuu. En tiedä onko fiksua tätäkään postausta rustata, sillä tiedän että mikään ei tule välttämättä muuttumaan vaan jatkan tätä lymyilyä käärmeenpesässä. Muutenkin tää tuntuu tällä hetkellä siltä, että tää olis ihka uus blogi ja ensimmäinen tuore postaus. Mutta näillä mennään. Oon aloittanut kirjoittaa tätä tarinaa jo elokuusta, mutta oon vaan kylmänviileesti tallentanut ja sulkenut bloggerin, sillä en koe olevani valmis tähän vielä. Aivan kuin olisi ensimmäistä kertaa diipadaapa ( diipadaapa sanan voi käsittää monella eri tapaa, sillä tapaa miten sen itse tahtoo käsittää, jos ymmärrätte mitä tarkoitan )

Olette varmaan uteliaita tietämään elämästäni, eikös? Elämääni kuuluu ainoastaan ja vain hyvää. ( vale )  Olen jälleen koulun penkillä hengaamassa ja koulun päätyttyä, jatkan työelämään paperit kourassa ( toivon mukaan ). Syyskuussa meille tuli Nikon kanssa 3-vuotta täyteen, eli kyllä, seurustelen saman hemmon kanssa vieläkin. Asun samalla paikkakunnalla, omistan vieläkin sulo Ronjani ja tilini näyttää miinusta. Terveisin: Persaukinen miljonääri. Marraskuussa vierähtää yksi ryppy lisää ja tunnen itseni jo vanhaksi. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä hauskemmaksi ja oudommaksi muutun.

En tiedä mättääkö blogissani se, etten enää tiedä minkälaisia postauksia ITSE tahdon teetättää. Joutuisin laittaa uusiks koko höskän. Jos alkaisin jatkamaan blogiani, joutuisitte näkemään vain ja ainoastaan puhelimella otettuja kuvia, mutta kai se on jo aika yleistä. Meno jatkuisi lifestylenä, ostoksien merkeissä ja " uudesta " minästä. Mut en tahdo tehdä tästä pakkosyöttöä itselleni, eli teen diilin itseni ja teidän ehkä lukijoiden? kanssa, että aloitan varovaisin ja kepein askelin ja tahdon kuulla ehdottomasti, kannattaako mun jatkaa ja jos, mitä haluaisitte että postaisin?

PS. Musta tuntuu, etten osaa enää käyttää tätä bloggeria. Mulla menee myös hermot tähän mun 3-vuotiaaseen tietokoneeseen, tekisi mieli tehä pahoja tälle.